Ystäväni pyysi minua tekemään hänelle piippu, jonka pinnassa olisi viikinkiornamentti.
Olin aivan innoissani tästä ideasta. Heti minulle tuli mieleen piiput elokuvasta Tarina sormusten herrasta.
 |
| Kuva elokuvasta Taru sormusten herrasta |
Kuten sitten asiaa tutkiessaani osoittautui, elokuvan monet päähenkilöt polttivat churchwarden piippuja. Ja niistä tuli taas suosittu nimenomaan tämän elokuvan julkaisun jälkeen.
Churchwarden piippu on piippu, jolla on pitkä varsi (enemmän kuin 20-23 cm). Ne saivat alkunsa 1700-luvun lopulla –
1800-luvun alussa. Pitkävartiset piiput olivat erittäin suosittuja aatelien kesken. Sitä oli mukavaa polttaa lukiessa kirjaa.
Yleisesti katsoen pitkävartisten piipujen alkuperä on Osmanien valtakunta. Myöhemmin 1600-luvulla se oli Itä-Euroopan husaarien tunnuksena.
Olen löytänyt netistä nämä kuviot. Päätin käyttää niitä piippujen koristeena. Täsmälleen sanoen käytin vain osan kuvioista ja vähän muutin niitä.
 |
| 1. Lohikäärmekuuvio 2. Lintu- ja punoskuvio |
Viikingit koristivat huonekalunsa ja korunsa ylellisillä ja monimutkaisilla kaiverruksilla, ja heidän lempiaiheitaan olivat linnut ja eläimet.
1. Lohikäärmekuvio oli viikingeille hyvin tyypillinen, ja sitä käytettiin niin laivojen keuloissa, mytologina kuvaavissa kivissä kuin koruissa ja huonekaluissakin. Lohikäärme oli myyttinen eläin, ja keulakuvana sen tarkoitus oli pelotella vastustajia ja suojella laivaa sotureineen.
 |
| Orkestan kirkon riimukivi |
2. Suosituin oli myöskin jatkuva ja hyvin tiivis punoskuvio, jonka seassa oli joskus eläimiä.
Tässä ovat minun rakkaani! Varret ovat n. 22 cm pitkiä, materiaali on päärynä.
Työn prosessi.
Ensin halusin tehdä piipun varsi kirsikan oksasta (porata kanava käsiporakoneella 2 mm teräslangan avulla), mutta pilasin kaksi oksaa ja tein toisella tavalla (löysin tosi kivan youtube-videon).
Luonnoksia.
Ensin minä sahasin ohuita kaistaleita, kaksi - 12 mm leveitä ja kaksi - 4 mm, niiden pituus oli n. 250 mm ja paksuus 3 mm. Sitten laitoin liimaa niihin ja 2 mm metallilangan niiden välillä puhdistakseen liikaa liima puristuksen jälkeen. Kolmannessa kuvassa on jigi (pituus 210 mm, leveys 150 mm. paksuus 20 mm). Viimeksi laitoin kaistaleita jigiin ja puristin niitä.
Seuraavana päivänä hioin sitä.
Sitten aikoin tehdä piipun pesän (muistaakseni sen korkeus on 45 mm ja leveys on 35 mm). Piirsin kaikki tarvittavat mitat, porasin ylhäältä ensin ison reiän (22 mm), sitten - pienen (3 mm) ja sivusta pienen reiän savua varten (3 mm) ja isomman vartta varten. Lopuksi sahasin sitä tehdäkseen tarvittavan muodon ja hioin.
Sitten kaiversin kuvioita ja tein piirroksia polttamalla.
Viimeinen askel oli pintakäsittely. Olen peittänyt ensimmäisen piipun petsillä, ja toisen öljyllä, ja sittemmin molemmat värittömällä vahalla.
P.S. Anteeksi, JAO savuton kampus!
